Kaupunkipyörä käsitteenä
Kaupunkipyöräjärjestelmä on pyörien yhteiskäyttöpalvelu, jossa palvelun käyttäjä saa polkupyörän pientä maksua vastaan käyttöönsä. Palvelun tarjoaa usein kaupunki tai kunta. Palvelun tuottaa yleensä yksityinen palveluntuottaja, joka vastaa yhteiskäyttöisistä polkupyöristä sisältäen järjestelmän ylläpidon ja tasapainottamisen, eli pyörien huoltotoimet ja siirrot. Järjestelmä koostuu pyöristä, mahdollisista asemista, lukitusjärjestelmistä, tietojärjestelmistä sekä toimintaa suunnittelevista, ylläpitävistä ja markkinoivista tahoista. Perusperiaate järjestelmässä on seuraava: pyörät ovat tarkoitettu yhteiseen käyttöön, määrätylle alueelle määräajaksi. Tyypillisiä käyttäjäryhmiä ovat alueen omat asukkaat, työntekijät, opiskelijat sekä matkailijat.
Kaupunkipyörän ehdoton etu verrattuna omaan pyörään on vaivattomuus. Kaupunkipyörän voi ottaa käyttöönsä kohtuullisin kustannuksin ja palauttaa käytön jälkeen, jonka jälkeen siitä ei tarvitse enää huolehtia. Kaupunkipyöriä käytetään usein lyhyillä noin parin kilometrin matkoilla, jotka kestävät keskimäärin 15 minuuttia. Usein kaupunkipyörän sanotaan ratkaisevan niin kutsutun viimeisen kilometrin ongelman, eli siirtyminen työpaikalle tai kotiin joukkoliikenteen pysäkiltä käy nopeammin ja helpommin. Siten kaupunkipyörät sujuvoittavat matkaketjuja ja voivat myös lisätä joukkoliikenteen houkuttelevuutta.
Kaupunkipyörien hinnoittelu vaihtelee riippuen järjestelmästä. Maksu voidaan periä ajettujen minuuttien mukaan tai vaihtoehtoisesti käyttäjä ostaa itselleen käyttöoikeuden, joka mahdollistaa pyörien lähes rajattoman käytön. Suomessa valtaosan kaupunkipyörien matkoista polkevat kausikäyttäjät, jotka maksavat palvelun säännöllisestä käytöstä kiinteän käyttömaksun. Useimmissa järjestelmissä maksuton käyttöaika on rajoitettu 30 minuuttiin. Aikarajoituksen tavoitteena on tehostaa pyörien liikkumista asemien välillä sekä asettaa pyörien pidempiaikaiselle lainaamiselle hinta, jotta pyöriä olisi aina tarjolla niitä tarvitseville. Yleensä aikarajan ylittymisen jälkeen käyttäjältä aletaankin periä pientä lisämaksua.
Useat maailmalla olevat kaupunkipyöräjärjestelmät ovat avoinna ympäri vuoden. Pohjoismaissa järjestelmiä on lähinnä Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa, joissa palvelut ovat pääsääntöisesti auki alkukeväästä loppusyksyyn, jonka jälkeen pyörät viedään säilytykseen talven ajaksi. Sääolosuhteet vaikuttavat väistämättä pyörien kysyntään ja talviaikaan pyörien käyttöaste luonnollisesti laskee. Lumen vaikutuksesta asemien ja niitä ympäröivän katutilan kunnossapito vaatii myös enemmän aikaa ja resursseja. Suomessa ainoa toistaiseksi ympäri vuoden avoinna oleva järjestelmä sijaitsee Turussa. Helsingissä ja Espoossa asia on harkinnassa sopimuskauden vaihtuessa.